Aika on kulunut kuin siivillä. Tuntuu, että joka päivä löytää ja oppii jotain uutta. Ja tapahtuu jotain...

Ostin sellaisen täytekynän johon tulee ihan oikeaa mustetta. Haluan opetella kirjoittamaan (todella)vanhaa kirjoitusta (oppikirja tulossa postissa), kun tässä ammatissa harrastaminen missään kansallaisopiston piirissä on kokolailla vaikeaa. Ostin sen n. viikko ennen riittien suorittamista. Ja vaikka tein sille mitä en saanut sitä toimimaan. Ja kun sitten kokeilin sitä taas kerran riittien jälkeisenä aamuna se toimi niinkuin olisi aina kirjoittanut ongelmitta. Meinasi loksahtaa leuka auki. Jotain mystistä.

Tein riitit tosiaan sitten lopulta. Tosin vuorokauden myöhässä täydestäkuusta. Omistautumisriitin sekä amuletin siunauksen, oikeastaan ensimmäisen kunnon riitin ikinä. Himputisti jännitti. Varsinkin kun halusin yrittää viedä sen samantien sitten kunnolla. Ja oli vieläpä mahdollisuus vetää lopuksi suuri rituaalikin.

Aluksi kirjoitin itselleni muistilapun loitsuineen ja pakkasin autoon kaikki tarvittavat tavarat ja vermeen. Sitten lämmitin saunan ja kävin pesulla kaikessa rauhassa. Joku siellä saunassa oli seuranani ja sai minut pariin kertaan säpsähtämään. (Kauha putosi ripustuspaikastaan lattialle, kun olin jo hetken istunut lauteilla. Lisäksi pesuvati joka oli nojannut kumollaan seinustaa vasten kaatui lattialle.) Sitten vaan jäin odottelemaan ’apulaistani’. Koska sinne minne olin menossa on hiukan matkaa lähdettiin matkaan iltahämärissä. Matkalla näemme kolme kettua ja kaksi jänistä.

Paikka oli kauniin lammen rannalla kalliolla. Senverran kaukana ettei sinne kukaan ihan ohikulkeva niin vaan eksy. Varsinkaan siihen aikaan vuorokaudesta. Joten saimme olla aivan kaikessa rauhassa. Vaikka liikkeelle lähtiessä taivas oli pilvessä, tuli kuu täysin näkyviin kun aloitin riittien suorittamisen. Ääneeni oli tukahtua muutaman kerran ja silmiini kihosi kyyneleet. Tunnelma oli lievästi sanottuna latautunut, mutta omalla tavallaan kaunis. Jotenkin lumovaa oli joutsen parin saapuminen ja huudot lammella. Lopetettuni toimituksen tärisin kuin horkassa. Ihmeesti sitä siinä keksiä mutustellessa rauhottui. Ja kun kokoilimme tavaroita kasalle ja siivosimme jälkiämme poistuivat joutsenekin lammelta huutaen.

’Apulaisellani’ ei ollut juurikaan tietoa mitä oli tulossa, kun lupautui mukaani suuren riitin toimitukseen. (En kyllä suosittele ketään ottamaan mukaan ketään jollei ei luota tähän niin, että on valmis vaikka antamaan oman henkensä kyseisen ihmisen käsiin.) Tiesin, että häntä jännitti vielä enemmän kuin minua. Kun kysyin tunnelmia toimituksen jälkeen sanoi päätään puistellen olevansa hämmentynyt ja tarvitsevansa viskipaukun. Ja kovin oli hiljainen ja mietteliäs kotimatkalla.

Sinällään elämä ei ole muuttunut mitenkään suuresti. Olen aina yrittänyt elää omalla tavallani ekologisesti. En ole muuttunut vegaaniksi, mutta olen yrittänyt lisätä kasviksia edes vähän ruokavalioon, yrittänyt syödä edes jotenkin säännöllisemmin ja terveellisemmin. Ja koska mulla on jo varmaan jonkin asteisen ’hullun’ maine tällä kylällä uskalsin ripustaa ulko-oveeni oksista tehdyn pentagrammin joka minulla oli omistautumisrituaalissa mukana. Katsotaan pitääkö se yhtään noita ovelta ovelle kiertäviä saarnaajia poissa. (Näin syksyllä ne taas alkavat kiertää.) Lisäksi olen tehnyt ns. kotialttarin. Erona useimpiin mitä olen nähnyt alttarini on nurkassa, koska pohjonen nyt sattuu olemaan sinne nurkkaan päin ja kyseessä on sellainen nurkkahyllykkö. Siinä on ylimmällä hyllyllä netistä tulostettu mustavalkoinen hiukan intiimi ’taidekuva’ Jumalattaresta ja Jumalasta.( Joka on liimattu kartogille ja lisäksi olen liimannut siihen joitakin kartonkisia lävistimellä otettuja perhosia.) Sen kahta puolen ovat kynttiläpikaarit. Seuraavalla hyllyllä on vaalean vihreä lasinen iittalan mariskooli jonka kahta puolen ovat muoviset (kääk! :)) friisiläistamma ja -ori. Joiden edessä on kivet jotka poimin koiran kanssa lenkillä käydessä. Seuraavalta hyllyltä löytyy suisukepidike ja suola-astia. Sitten hyllykkö suurenee ja siellä alhaalla on kynttilä ja suisukevarasto. Sinne on tarkoitus myös kasata kirjat ja muutkin tarpeelliset tavarat joita ei tarvitse esillä. Siitä puutuu vielä esim veitset yms. kaikki aikanaan. ’Apulaistani’ tähän mennessä ainut joka sen on nähnyt. Muutamalla esineen poistolla ja siirrolla siitä saa asiaan vihkiytymättömän silmään kauniin asetelman. Arkku on toistaiseksi saanut olla vielä yläkerrassa.