Aika on kulunut kuin siivillä. Tuntuu, että joka päivä löytää ja oppii jotain uutta. Ja tapahtuu jotain...

Ostin sellaisen täytekynän johon tulee ihan oikeaa mustetta. Haluan opetella kirjoittamaan (todella)vanhaa kirjoitusta (oppikirja tulossa postissa), kun tässä ammatissa harrastaminen missään kansallaisopiston piirissä on kokolailla vaikeaa. Ostin sen n. viikko ennen riittien suorittamista. Ja vaikka tein sille mitä en saanut sitä toimimaan. Ja kun sitten kokeilin sitä taas kerran riittien jälkeisenä aamuna se toimi niinkuin olisi aina kirjoittanut ongelmitta. Meinasi loksahtaa leuka auki. Jotain mystistä.

Tein riitit tosiaan sitten lopulta. Tosin vuorokauden myöhässä täydestäkuusta. Omistautumisriitin sekä amuletin siunauksen, oikeastaan ensimmäisen kunnon riitin ikinä. Himputisti jännitti. Varsinkin kun halusin yrittää viedä sen samantien sitten kunnolla. Ja oli vieläpä mahdollisuus vetää lopuksi suuri rituaalikin.

Aluksi kirjoitin itselleni muistilapun loitsuineen ja pakkasin autoon kaikki tarvittavat tavarat ja vermeen. Sitten lämmitin saunan ja kävin pesulla kaikessa rauhassa. Joku siellä saunassa oli seuranani ja sai minut pariin kertaan säpsähtämään. (Kauha putosi ripustuspaikastaan lattialle, kun olin jo hetken istunut lauteilla. Lisäksi pesuvati joka oli nojannut kumollaan seinustaa vasten kaatui lattialle.) Sitten vaan jäin odottelemaan ’apulaistani’. Koska sinne minne olin menossa on hiukan matkaa lähdettiin matkaan iltahämärissä. Matkalla näemme kolme kettua ja kaksi jänistä.

Paikka oli kauniin lammen rannalla kalliolla. Senverran kaukana ettei sinne kukaan ihan ohikulkeva niin vaan eksy. Varsinkaan siihen aikaan vuorokaudesta. Joten saimme olla aivan kaikessa rauhassa. Vaikka liikkeelle lähtiessä taivas oli pilvessä, tuli kuu täysin näkyviin kun aloitin riittien suorittamisen. Ääneeni oli tukahtua muutaman kerran ja silmiini kihosi kyyneleet. Tunnelma oli lievästi sanottuna latautunut, mutta omalla tavallaan kaunis. Jotenkin lumovaa oli joutsen parin saapuminen ja huudot lammella. Lopetettuni toimituksen tärisin kuin horkassa. Ihmeesti sitä siinä keksiä mutustellessa rauhottui. Ja kun kokoilimme tavaroita kasalle ja siivosimme jälkiämme poistuivat joutsenekin lammelta huutaen.

’Apulaisellani’ ei ollut juurikaan tietoa mitä oli tulossa, kun lupautui mukaani suuren riitin toimitukseen. (En kyllä suosittele ketään ottamaan mukaan ketään jollei ei luota tähän niin, että on valmis vaikka antamaan oman henkensä kyseisen ihmisen käsiin.) Tiesin, että häntä jännitti vielä enemmän kuin minua. Kun kysyin tunnelmia toimituksen jälkeen sanoi päätään puistellen olevansa hämmentynyt ja tarvitsevansa viskipaukun. Ja kovin oli hiljainen ja mietteliäs kotimatkalla.

Sinällään elämä ei ole muuttunut mitenkään suuresti. Olen aina yrittänyt elää omalla tavallani ekologisesti. En ole muuttunut vegaaniksi, mutta olen yrittänyt lisätä kasviksia edes vähän ruokavalioon, yrittänyt syödä edes jotenkin säännöllisemmin ja terveellisemmin. Ja koska mulla on jo varmaan jonkin asteisen ’hullun’ maine tällä kylällä uskalsin ripustaa ulko-oveeni oksista tehdyn pentagrammin joka minulla oli omistautumisrituaalissa mukana. Katsotaan pitääkö se yhtään noita ovelta ovelle kiertäviä saarnaajia poissa. (Näin syksyllä ne taas alkavat kiertää.) Lisäksi olen tehnyt ns. kotialttarin. Erona useimpiin mitä olen nähnyt alttarini on nurkassa, koska pohjonen nyt sattuu olemaan sinne nurkkaan päin ja kyseessä on sellainen nurkkahyllykkö. Siinä on ylimmällä hyllyllä netistä tulostettu mustavalkoinen hiukan intiimi ’taidekuva’ Jumalattaresta ja Jumalasta.( Joka on liimattu kartogille ja lisäksi olen liimannut siihen joitakin kartonkisia lävistimellä otettuja perhosia.) Sen kahta puolen ovat kynttiläpikaarit. Seuraavalla hyllyllä on vaalean vihreä lasinen iittalan mariskooli jonka kahta puolen ovat muoviset (kääk! :)) friisiläistamma ja -ori. Joiden edessä on kivet jotka poimin koiran kanssa lenkillä käydessä. Seuraavalta hyllyltä löytyy suisukepidike ja suola-astia. Sitten hyllykkö suurenee ja siellä alhaalla on kynttilä ja suisukevarasto. Sinne on tarkoitus myös kasata kirjat ja muutkin tarpeelliset tavarat joita ei tarvitse esillä. Siitä puutuu vielä esim veitset yms. kaikki aikanaan. ’Apulaistani’ tähän mennessä ainut joka sen on nähnyt. Muutamalla esineen poistolla ja siirrolla siitä saa asiaan vihkiytymättömän silmään kauniin asetelman. Arkku on toistaiseksi saanut olla vielä yläkerrassa.

 

 

 

 

 

 

Täysikuu tuli ja meni. Juhlistamatta jäi. Tai ei oikeastaan ihan täysin. Luin kaverilla käydessä Kuuntaika nimistä kirjaa.

Tein siis noin viikko sitten tilauksen ja eilen illalla tuli sitten paketti. Paketissa oli kahdet erilaiset tarot kortit: Kosminen peili tarotpaketti (korit ja kirja) ja Mystiset Lenormandin kortit + kirja. Kosmiset ovat vielä paketissaan, mutta Lenormandin kortteja kokeilin aamulla. Kirjoitin ensin korteita oman tulkinnan ja tutkin vasta sitten pienestä opasvihkosesta miten pahasti meni pieleen :) isompi kirja on vielä koskematta.

Paketissa oli toki muutakin mm. akaattikello. Joka nyt hakee sitten tulevaisuudessa paikansa jostakin. Tällä hetkellä se on vaan huitaistu yhteen naulaan roikkumaan. Ja pino kirjoja luettavaksi.

Suurimman järkytyksen aiheutti parantavien kivien pussi. Sodaliitti oli pussissa kolmena kappaleena. :( Lainaan tähän energiakeskuksen sivuilta mitä sanotaan sodaliitistä:

”VOIMA: Sekaannusta poistava sodaliitti tasapainottaa mielen ja rauhoittaa ajatusvirran. Se vahvistaa myös intuitiota ja auttaa meitä näkemään fyysistä näkymättömyyttä sekä ennusunia. Fyysisellä tasolla sodaliitti on umpierityksen kivi, joka taistelee myös säteilyä ja unettomuutta vastaan.
MUUTA: Logiikan ja vaiston yhdistävä sodaliitti on eräs horoskooppimerkki Neitsyen sekä Jousimiehen onnenkivistä.
KIVIVINKKI: Kiviterapia suosittelee sodaliittia ympäristön energioille herkille ihmisille, eritoten sähkömagneettisesta saasteesta kärsiville. ”

Onko minun henkinen tasapaino nyt näin pahasti sekaisin, että kivetkään ei kestä? :) Pitää toki muistaa, että Jumaluuksillakin on huumorintajua. Pitää joskus hommata jostain uusi kivi. Pitää pärjätä siihen asti ilman.

 

 

 

 

Eilen tuli postissa pata. Se on ihan hyvän kokoinen n.3l, kolmijalkanen. Sopii muuten tuohon puuhellan nurkalle täydellisesti. Samassa tilauksessa piti tulla myös sellainen käsinsidottu Varjojen Kirja, mutta olikin loppu. Pistin tilauksen toisesta paikasta vielä (oli samalainen ja vähän halvempi), jos jää nytkin saamatta sitten siihen on jokin syy. Kirpparilta löysin kirjan jossa oli neuvottu kirjasidontaa. Olisiko tarkoitus, että teen Varjojen kirjan itse alusta asti? (Ei ollut, toisella oli kirja) Tosin ensiviikolla on tulossa vielä yksi paketti.

Eilen tuli myös kaksi nippua lehtiä Seitalta. Suoritan journalistista tutkimusta. Tai jotain. Kun opiskelee pelkän suomenkielen varassa on käytettävä kaikki materiaali mitä vaan saa hyväkseen. Lueskelen minulla ennestään olevia kirjoja uudelleen. Nyt taas aukea jotkut asiat paremmin kuin ennen, mutta vieläkin tuntuu osa jäävän hämärän peittoon.

Jännä sattumus. Ostin toissa päivänä Popedan Täydelliset Miehet-cd:n ja eilen aamulla ex-mieheni koiraa palauttaessaan toi minulle lainalle Täydellisten Naisten viimeisen kauden DVD:t katsottavaksi. Koira oli hänellä hoidossa yön yli. Yhteishuoltajuus, se siis.

 

Olen siis 44 vuotias eronnut nainen. Ja ammatiltani maatalouslomittaja. Siinäpä ne tärkeimmät.

En ole enää kristitty. Uskon johonkin, mutta miksi sitä nimittäisi? Todellakin wicca lienee lähimpänä. Eikä tämä ole tässä ja nyt syntynyt ajatus, vaan siihen meni toistakymmentä vuotta tottua ajatukseen että voin olla muutakin kuin kristitty. Tosin wicclaisuuteni on vielä lapsen kengissä, mutta nyt suunta alkaa näyttää selvemmältä. Mitä enemmän luen ja tutkin sitä vakuuttuneempi olen. Koska en omaa juuri minkäänlaista kielipäätä olen ollut täysin suomennuttujen kirjojen varassa. Ja nekin olisi mieheni hävittänyt, jos olis uskaltanut.

Olen ollut lapsesta asti sellainen joka aistii tulevia. Kerron muutaman jotka ovat ihan oikeasti tapahtuneet.

1)Olin yläasteella (tarkemmin en muista). Oli talvi. Meilla asui vuokralla eräs nuori nainen jonka kotona kävin hänen kanssaan kerran. Hänellä oli oma auto jota tarvitsi jo ammattinsakin puolesta. Kun lähdettiin ajamaan sieltä pois minua alkoi semmoisella ovelalla tavalla ahdistamaan mikä oli aina merkinnyt jotain pahaa tapahtuvaksi. Sanoin tälle naiselle, että 4 tunnin sisällä tapahtuu jotain ikävää. Hän vähän naurahti. Hän toi minut kotiin mitään ei tapahtunut sillä matkalla. Lähti sitten kahvin jälkeen takaisin ajamaan kotiinsa. Muutaman tunnin päästä soi puhelin ja tämä nainen soittaa. Oli kotimatkalla yhteen mutkaan ajaessaan muistanut yht’ äkkiä minun sanani ja hiljentänyt vauhtiaan tavallistakin enemmän. Mutkassa vastaan oli tullut kuorma-auto sivuluisussa. Nainen oli saanut väistettyä juuri ja juuri lumipenkaan. Jos vauhtia olisi ollut enemmän... Pieniä peltivaurioita lukuunottamatta siitä selvisivät säikähdyksellä. Siin kumpikin kuski.

2a) Olin silloisen poikakaverin kanssa talvella ajelemassa ja hän alkoi kääntymään eräälle rantaan menevälle tielle. Tie näytti ihan hyvälle. Sanoin; Älä aja sinne jäät kiinni. En tiedä mistä se tunne yht’äkkiä vaan pulpahti päähän. Sain naurahduksen, että kyllä tämä tuolta nousee. Vaan eipä noussut,kiinni jäi niin, että jouduttiin hinamaan traktorilla pois. Noloa keskellä yötä.

2b) Samainen mies, auto ja talvi :) Oltiin taas ajelulla. Kielsin pysätymästä sille levikkeelle. ”Jäät kiinni”. Ei uskonut ja kiinni jäi. Pikkusen sain kummastuneen katseen, mutta sen jälkeen hän uskoi jos varotin.

Monen pariskunnan eron olen ennustanut. On vaan tullut tunne. Kerrankin olin töissä ja tulin kotiin ja totesi äidille, että X ja Z eroavat pian. Äiti käski suoraan pitää turvan kiinni, olivat menneet kuukautta aiemmin naimisiin. Erosivat parin kuukauden kuluttua. Jotenkin sen vaan aisti. Olisipa vaan vielä aistinut tämän omankin eronsa. :/

Minulla on ollut pentagrammikin, mutta se on häipynyt jonnekin hiljaisuuselon aikana. Ja kun tässä lähipäivinä olen katsellut uutta joka sekä kestäisi, että olis helppo pitää puhtaana mikään ei meinannut ottaa mielyttääkseen. Ja mikä ei ihan suoralta kädeltä välttämättä tajuaisi pentagrammiksi. Onneksi Metsän tytär antoi todella hyvän vinkin. Kalevakoru oli juuri sitä mitä olin hakenut. Kiitos hänelle. Ja olen hänelle kiitollinen myös noista jutuista joita ei todellakaan ole noissa suomenkielisissä wiccakirjoissa.

Kirjoja tuli hiukan tilattua netistä nyt kun kukaan ei ole motkottamassa ja paheksumassa. Nyt on tulossa vihdoin se Varjojen kirjakin. Se on puuttunut ihan turvallisuus syitä. Syy:Mies. Hänelä on tapana puuttua joka asiaan. Ja vielä niin kauan kuin hänen tavaroitaan täällä on, niin kauan pidän sen lukittavassa arkussani pöydän alla ’toimistossa’ johon hän ei luultavasti edes yritä katsoa. Pitää vaan hakea huomenna rautakaupasta siihen uusi riippulukko. Arkustani tulee luultavasti myöhemmin vielä alttarini, mutta vielä ei ole sen aika. Ensin pitää selvittää monta muuta asiaa. Kuten tämä ero.

Nyt pitää henkäistä hiukan ennen töihin lähtö